Valokuvatorstai: kotoisa
Pikkusohva on sopivasti kissanraapima, ja se toimii eläinten sohvana, silloin kun on eläinvieraita. Täytyy kyllä mainita, että tyttären iso koira istuu mieluummin paraatisohvalla kuin tällä pehmeällä kangassohvalla, joka on äidin kodista. Itse tykkään kääriytyä punaiseen huopaan ja selailla sohvannurkassa valokuvalehtipinoa.Alemmassa kuvassa on perintönuija äidiltä. Muistan, miten hän survoi sillä syksyisin puolukoita, ja nuija onkin vieläkin päästään punertava. Muut kauhat ovat peräti äitini tädiltä, Olgalta peräisin. Kauhat ovat vihertävässä lasipurkissa, joka on myös Olgan peruja. Hivenen lämpöä kylmien koneiden keskellä.
posted by Iines @ 6:40 ip.
11 comments
11 Comments:
Ei täällä Justiinan aseita saa näytellä!
Kodin lämpöä nämäkin työvälineet hohkaavat, etkö enää survo puolukoita?
Kissasohva? =D
Ehdottoman kodikasta. Meilläkin on muuten kissoilla (6 kpl) varattu kaksi omaa sohvaa ja kolme nojatuolia. Silti ne ovat vallanneet vielä sen yhdenkin, joka on muka tarkoitettu ihmisille =D
Survon toki, Kootee, joka syksy, ja tuolla samalla nuijalla. Siksi se oikeastaan siinä onkin. Ja saa sillä mainion perunamuusinkin.
Voi kun tekisi mieli ottaa taas jokin eläin tai parikin. Olen miettinyt koiran hankintaa kohta vuoden.
Kodikasta! Viestii levosta ja kotiaskareista. Hyvä väri tuo vanhojen lasitölkkien vihreä.
Tilaa mieluummin Kamera-lehti kuin Valokuva-lehti, jollet raaski molempia tilata.
Voin oikein aistia nenässäni koiran ulolle haisevat sohvasi. Yäk!
Ostan aina irtonumeroita, sisällön mukaan, ja varsin usein Kamera-lehden tai Photographyn tai Pikselin tai Luontokuvan. Valokuva-nimistä valokuvalehteä ei täkäläisissä myymälöissä ole. Valokuva-alan lehdissä on mielestäni liikaa kamerakalustojen ja uuden tekniikan laajoja esittelyjä ja aivan liian vähän kuvia, otoksia. Puuttuu sellainen lehti, jossa olisi etupäässä ihmisten ottamia kuvia. Se kiinnostaisi.
Höpsistä. Koira muuten kakkii ulkona, eikä haise muulle kuin suloiselle koiralle. Tuo sohva ei haise eläimelle, sillä omistan imurin.
Komerossa koirallehaiseva imuri. YÄK!
Kissanviikset! Minulla on tapana vaihtaa imurin pölypussi. Tämä uusi imurini ei haise.
Täytyy myöntää, että vanha imuri, joka on mökin verannalla, haisee kyllä vieläkin Rubenille. Nuuhkin sitä usein kaihoisana.
Kodikasta,sohvalle löhömään ja lukemaan:)
Tuttuja työvälineitä! Vaikka rumiksi tummuneet ja halkeilleet puunuijat, voilastat ja kauhat eivät näytä kaikkein steriileimmiltä omassakaan keittiössäni, olen säiyttänyt niitä juuri niiden tunnearvojen ja iäkkyyden vuoksi. Isän äidin leipälapiokin on maalla, hierimet ja koivunvarpuvispilätkin olen säästänyt "jälkipolville".
Puolukoita on survottu täällä sauvasekoittimella ämpäreittäin. (pienissä erissä kylläkin) Ihme muuten, että kone on kestänyt jo vuosia. Haittapuolena se, että muutama marja jää joukkoon kokonaisena, mutta eihän tuo ole säilymistä kellarissa haitannut.
Eläinten omistajille luoksesi vierailulle tulo on yhtä juhlaa. Oma sohvakin karvaisille kavereille!
Lähetä kommentti
<< Home