Lehmiä I
Saapas nähdä päivittyykö tämä blogi nyt, kun viimeksi päivittyi vasta parin päivän kuluttua. Sain sellaisen vihjeen, että sivulla pitää olla vähintään viisi merkkiä, ennen kuin se päivittyy. Jospa yksi kuva on vain yksi merkki, niin ei ihme, ettei blogi aina päivity. Näitä ammuja tulee muuten lisääkin, tässä olivat ensimmäiset muotokuvat.
posted by Iines @ 12:05 ip.
13 comments
13 Comments:
Minä pidän lehmistä. Oikein odotin näitä kuvia, kun kerroit meneväsi kuvaamaan lehmiä.Saan aika usein lehmäaiheisia postikortteja ja mukejakin on jo useita.
En käy analysoimaan kuvia, kun ei ole niitä taitoja, mutta eivät nämä ole äkkijyrkkämäisiä kyyttöjä, ei. :)
Onkohan niitä enää muualla kuin siellä Vuosaaressa?
Minua surettaa se, että lehmät ovat niin ohjelmoituja. Lävistykset ja laput korvissa, panta kaulassa ja ruoka-automaastti ruokkii.
Kun menin pellolle, koko lauma ryhtyi seuraamaan minua ja näytti odottavan minulta sapuskaa. Ne ovat ehkä nähneet ihmisen vain kun hän tulee hoitamaan koneita. - Tai niin tietysti, lehmähän on tuotantoeläin, hyötyeläin. Vaan on se niin kaunis! Lehmällä on ihanat silmät, sielukkaat.
Hyvän näköisiä lehmänkuvia mistä olet löytänytkin tämmöiset lehmät.
On ihan mahtavia lehmäkuvia, ei ihme, että menit takaisin.
Täysosumia, mielestäni!
Ah, kerrankin... :D
Sadan kilometrin pätkällä on täälläpäin yhdet lehmät, onneksi meiltä joku 5 km on ensimmäiset. Toiset on mökkiseudulla.
...............:D
Kävin taas ihailemassa ammuja!
Tuo niitä lisää.
Kehuin näitä hiukan liikaa, tuo ylin ei olekkaan ihan skarppi=)
Pitipäs päästä taas sanomaan.
Totta, se oli siinä ja siinä, että tuo ylin pääsi mukaan tähän, nimenomaan tuon pienen tuhruisuuden vuoksi. Sommitelman puhuvuus - läpät korvissa - kuitenkin voitti, eli kuvalla on mielestäni sanomaa. Onko ihmisellä oikeus alistaa eläin ja käyttää sitä pelkästään tuotantoeläimenä?
Juu, lisää ammuja tulee, varmaan parikin satsia vielä. :)
Kyllä se paikkansa ansaitsee!
Kyllä minuakin surettaa ammujen nykykohtalo. Oma nimikkolehmäni aikoinaan, Mansikki, sai elää lävistyksittä ja kuljeskella lehmihaassa rauhassa. Käsin sitä lypsin. Sillä oli kaksi kaveria, Muru ja Pimpula. Viimeksimainittua lypsäessään sai pelätä potkuja! Hännät huiskivat jokaisella. Mukavia muistoja nyt, minulle ainakin.
Kesällä yritän kuvata lehmiäkin, jos sinne mökille pääsen. Mökkimatkan varrella on vielä muutama paikka, missä niitä näkee. Kaikilla korvikset tietenkin.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
Minun lempilehmäni oli Palmu ja se oli valkoinen. Kaunikki ei ollut kaunis, vaan luonnevikainen aituri. Monilla lehmillä on myös hyvin kauniit korvat. Lehmänläjään astuminen ei ole mitään verrattuna koirankakkaan.
Minun lempilehmäni oli Hertta, jonka näppärästi ristin Hertta Kuusiseksi. Se oli äitini enon tarhassa maalla, paikassa, jossa kesämökkini sijaistee. Nyt siinä lehmätarhan paikalla on kirsikkapuisto.
Lähetä kommentti
<< Home